seksikästä

Sitä tää päivä on ollut. Jotenkin kummallista. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa puheet on olleet enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyviä. Ja musta tuntuu ensimmäistä kertaa siltä että mä haluaisin vaan huolettoman yhden illan jutun. Se tuntuu jännältä. Mutta samalla mua pelottaa että mä asetun jälleen täydellisyyttä tavoittelevan miellyttäjän rooliini, jolloin tämä huoleton yhden illan juttu olisi varmasti erittäin huoletonta ja nautinnollista, sille toiselle osapuolelle. Muutenkin tajusin että en ole koskaan nauttinut seksistä. Ikinä. Mun päämäärä on ollut olla hyvä siinä. Halusipa se toinen mitä tahansa. Olisin varmaan loistava prostituoitu.

Pettymys

Miksi ne läheisimmät aiheuttaa aina tämän. Uskalsin vihdoin hieman kertoa omia asioitani, mistä olen iloinen, ja innoissani. Sain vastaukseksi huolestumista ja epäilyjä sekä ulko-ovella "toivon sydmämestäni ettet loukkaa itseäsi siinä touhussa." Kyse oli uudesta liikunta harrastuksesta. Harrastuksesta jossa tapaan uusia ihmisiä. Harrastuksesta jossa voin olla ihmisten kanssa jotka eivät tuomitse minua. Mutta sehän on huolestuttavaa. Ei missään tapauksessa hienoa, kiinnostavaa, mukavaa. Tuntuu niin pahalta. Että olen taas 4 vuotias enkä kelpaa. Miksi kaikki mikä mulle on uutta ja kivaa on niin huolestuttavaa.

fcuk

Mä olen raivoissani. Mä haluan olla tappava. Mun sisällä palaa tuli joka ei sammu helpolla. Selän takana on voima joka muistuttaa että on aina mun tukena, pitää musta huolta, tekee musta hyvän. Se on iso käsi joka pyyhkii kaiken turhan pois ja silittää mua. Ikuinen tuli.

20.4.

Kivempi päivä. Ei väsytä niin paljon. Ehkäpä jotain hormonaalista perää. Tuntuu että tänään lähden juoksemaan, ehkä. 12% haluaisin ja loput täytyisi. Tuntuu kummalta kun ei ole oikein mitään mit PITÄISI tehdä. Eli nyt siis saisin tehdä sitä mitä HALUAN. Ongelma: kun on aina tehnyt niin kuin muut haluaa ja erikoistunut muiden miellyttämiseen, on ihan käsittämättömän vaikeeta toimia ilman sitä "pitäisi" sanaa. Mitä mä haluan, mistään? Voisko joku kertoa.

mhmm

Kuinka voikaan uuvuttaa. Väsyttää mutta silti raahauduin asioille ja "töihin". Tuntui että olen sumussa jossa pinnistelen vain näyttääkseni ihan ookoolta ja elossa olevalta. Mun aivot varmaan huutaa energiaa. Mutta en mä voi nyt syödä kun vasta nukkumaanmennessä se on luvallista. Huomenna tapaan terapeuttini. Sen vastaanotto on rauhallinen turvasatama muun maailman hälinässä. Huomenna pitäisi tulla rahaakin, mutta jos se tuleekin vasta maanantaina niin viikonloppu on pärjättävä mielikuvitusruualla ja sehän multa onnistuu. Muista nyt että sun pitää pitää itsestäs huolta, muista muista muista. Pitää pysyä elossa. Mä haluan.

Hiljaiseloa ja suuria muutoksia.

Mistä mä aloittaisin. On tapahtunut niin paljon. Ero, muutto omaan kotiin ensimmäistä kertaa elämässä. Ensimmäistä kertaa olen omillani. Se tuntuu hyvältä, kutkuttavalta, pelottavalta, epävarmalta mutta kuitenkin niin varmalta. Nyt mulla on koko elämä aikaa tutustua itseeni. Mä olen niin alussa, nolla. Hoito sairaalassa on ohi ja terapia jatkuu. 23 vuotias eläkeläinen. Terapeutin lausunto, työ- ja opiskelukyvytön. Mulla on tiukat säännöt ja rutiinit. Niin paljon on niin ehdotonta, kiellettyä, absoluuttista, askeettista. Toisaalta olen tehnyt asioita joita en ole koskaan ennen uskaltanut tehdä vaikka olen halunnut. Olen enemmän sinut oman vartaloni kanssa ja pystynyt luopumaan itseni objektiivisesta tarkkailusta. Luovuin vaa'astani, mittanauhaa hypistelen joskus. En pysty luopumaan syömishäiriöstäni jona lapsuuden traumat näyttäytyvät. Se on liian paljon koska tämä varma ehdottomuus on minulle vieläkin ainoa turvakeino. Toivon että jonain päivänä on jotain sen tilalla joka tuntuu yhtä suurelta ja tärkeältä.

Kylmää

Se tuntuu hyvältä. Kun on kylmä. Tietää että elimistö käy miinuksella kun energiaa ei riitä lämmöntuottoon. Se ei varmaan ole tervettä, mutta ah niin ihanaa. Mitenköhän kauan tätä taas jatkuu että elimistö romahtaa ja sitten ollaan taas osastolla. Luotan ja toivon että ensi viikolla alkavat uudet jutut vie ajatukset vähän normaalimpiin asioihin. Olen myös seuraavan tosiasian edessä; koska tulen olemaan aktiivisempi, tarvitsen enemmän energiaa eli minun pitää syödä ENEMMÄN. Se ajatus saa minut niin vihaiseksi. Muutenkin johtuen energianpuutteesta ajatukset ovat olleet kovin negatiivisia. En jaksa iloita mistään. Olo on niin paskainen, olen niin kuvottava että haluan vain verhoutua isoihin collegehousuihin ja lenkkivarusteisiin koska ainoa syy lähteä ulos on mennä rankaisemaan itseään monen tunnin kävelyllä. Haluaisin saalistaa. Vaania ja vietellä. Syömättä mitään ikinä.