Kylmää

Se tuntuu hyvältä. Kun on kylmä. Tietää että elimistö käy miinuksella kun energiaa ei riitä lämmöntuottoon. Se ei varmaan ole tervettä, mutta ah niin ihanaa. Mitenköhän kauan tätä taas jatkuu että elimistö romahtaa ja sitten ollaan taas osastolla. Luotan ja toivon että ensi viikolla alkavat uudet jutut vie ajatukset vähän normaalimpiin asioihin. Olen myös seuraavan tosiasian edessä; koska tulen olemaan aktiivisempi, tarvitsen enemmän energiaa eli minun pitää syödä ENEMMÄN. Se ajatus saa minut niin vihaiseksi. Muutenkin johtuen energianpuutteesta ajatukset ovat olleet kovin negatiivisia. En jaksa iloita mistään. Olo on niin paskainen, olen niin kuvottava että haluan vain verhoutua isoihin collegehousuihin ja lenkkivarusteisiin koska ainoa syy lähteä ulos on mennä rankaisemaan itseään monen tunnin kävelyllä. Haluaisin saalistaa. Vaania ja vietellä. Syömättä mitään ikinä.